Minäminäminäminä

Moikkelis taas!

Pakko tällä kertaa vähän purkautua omista kokemuksista ja jutuista, miten aktiivinen e-urheilun seuraaminen on onnistunut päivätyöni ohessa. Päätin siis Assemblyn aikoihin ruveta oikeasti seuraamaan, mitä pelimaailmassa tapahtuu. Seuraamaan sosiaalista mediaa, otteluita jne. mahdollisimman aktiivisesti. Reissutyössä olevana rekkakuskina voisin sanoa, ettei se todellakaan ole kauhean helppoa. Pääsääntöisestihän omat työpäiväni koostuvat 12-15h työpäivistä tien päällä ja kotoa ollaan pois maanantaiaamusta perjantai-iltaan. Yleensä onneksi omat työpäiväni loppuvat niihin aikoihin, kun pelaajilla varsinaisesti työt vasta alkavat. 

On kieltämättä ollut virkistävääkin, kun työpäivä päättyy satunnaisen huoltoaseman pihalle, avata läppäri, etsiä twitterin kautta mistä suomipoikien pelejä tulee ja ruveta katselemaan. Menevätpähän illan tunnit mukavasti, kun ei tarvitse miettiä sen kummemmin mitäköhän sitä katselisi, tai netistä selaisi. Eniten taas ongelmia tuottaa, että matsitkin ovat usein niin paljon myöhässä suunnitellusta aikataulusta, että nukkumaan on päästävä ennen kuin ottelut edes loppuvat. Välillä kyllä vähän tulee venytettyä sitä nukkumaanmenoa, jotta näkee jännittävämmät ottelut loppuun asti.

Viikonloput sitten kotosalla menevät kyllä aika tehokkaasti, koska turnauksia ja matseja tuntuu tulevan melkein kokoajan. Välillä on jopa pakko jättää jotain katsomatta, jos meinaa edes hiukan itsekkin keritä pelejä pelaamaan. Telkkarin katselu ainakin on melko tavalla jäänyt.

Kieltämättä e-urheilu on nyt napannut minut aika tehokkaasti mukaansa jälleen kerran, liki kymmenen vuoden tauon jälkeen. Suurimmalti osin siksi, että Suomessa e-urheilu on huikeassa nosteessa ja haluan olla osa sitä buumia! Sen takia tätä blogiakin olen alkanut kirjoittamaan. Pelaaminen ja pelien seuraaminen on kyllä itselleni todellakin tehokas tapa nollata työn tuottamaa stressiä, koska ajatukset siirtyvät vapailla pelaamisen suuntaan ja muu p*ska jää taustalle. Olen myös miettinyt, pitäisikö tätä blogia enemmän suunnata johonkin tiettyyn tyyliin/juttuun vai pitääkkö tekstit mahdollisiman satunnaisena selittelynä? Myöskin e-urheilun saralla puuhaaminen muillakin tavoilla kiinnostaa, mutta työstäni johtuen en ainakaan itse pelaamiseen pysty perehtymään kovin paljoa. Enkä oikein usko myöskään että iällisesti kolmenkymmenen "paremmalla" puolella ollessa siihen olisi enää edes mahdollisuuksiakaan. 

Mutta onneksi nyt kirjoittajalla alkoikin viikon vapaat ja pystyn perehtymään juttuihin taas aivan eri tehokkuudella. Aion eritoten perehtyä pelaamiseen itse. Ja jos keksin sopivasti aiheita, niin kirjoitan sekalaisia sepustuksiani lisää. Pahoittelen toki sitä, että tekstini eivät välttämättä aina ole niin selkeitä, koska en ole mikään kokenut kirjoittelija, mutta tekemällä oppii. 

Tähän lopuksi pyydänkin jälleen, jos jollain on ideoita mihin juttuihin voisin perehtyä, sana on vapaa ja erittäin tervetullut. Jos haluatte, että lopetan tämän saman tien, senkin saa sanoa. Kaikki kritiikki on erittäin tervetullutta. Yritän myös aktivoitua sosiaalisen median puolella enemmän, erityisesti twitterissä. Spämmään #esportsfi tagin alle mitä ikinä keksinkään.

Kerrankin harrastan, jotain mistä oikeasti pidän! 

Näistä minut löytää:

twitter: phalzi

instagram: thejuccis

steam: phalzea

PSN: phalz

Pelaajien vastakkainasettelu.

Pelit ja laitteet vs. pelit ja laitteet

Heippa taas!

Tällä kertaa ajattelin kirjoittaa moninpelien ja kilpailullisen pelaamisen vastakkainasettelusta, joka tuntuu pahentuneen vuosi vuodelta. Ja jatkan myös kirjoittamista FPS pelien näkökulmasta, koska ne ovat itselleni tutuimmat.

Niinkuin aikaisemmista teksteistäni on voinut huomata, olen usein vertaillut asioita, miten ne olivat kun olin itse aktiivipelaaja ja miten ne ovat nyt ja samalla linjalla jatketaan. Ainahan siis pelaajat ovat asettaneet oman pelinsä ja alustansa parhaaksi. Ja sehän on tietysti aivan luonnollista muodostaa mielipiteensä sen perusteella minkä itse kokee itselleen luontevimmaksi ja miellyttävimmäksi. Mutta se mihin tämä mielipiteiden voimakkuuden kasvava trendi on johtamassa on mielestäni lähtenyt täysin väärään suuntaan.

Itsehän siis olen nyt palattuani pelaamisen ihmeelliseen maailmaan pelannut sekä konsolilla, että pc:llä ja koen sen niin, etten ole siltikään mikään syntinen kurja, vaikka pidän konsolilla moninpeleistä, ajoittain jopa enemmän kuin pc moninpeleistä. Tämä saattaa johtua ehkä siitä, että konsolilla pelaajien pelinaikainen kommunikointi ei ole mahdollista, muutakuin mikrofonin avulla, joten tekstipohjainen spämmääminen jää hyvin pitkälti pois, koska kuka ihme jaksaisi padilla kirjoittaa v*ttuiluviestejä kenellekkään turhautuessaan?

Mutta miksi sanoin etten koe itseäni syntiseksi. Koska olen huomannut sosiaalisessa mediassa, foorumeilla ja niin edelleen, että pelaajien keskuudessa vallitsee ajatusmaailma, jossa esim. pc pelaajat pitävät konsolipelaajia jotenkin alempiarvoisina ja myös pätee toisinpäin. Saatika, että konsolipelaajat osaavat kinastella myös siitä, mikä konsoli on se ainoa ja oikea. En tiedä onko yksi pahimpia virheitä, mitä peleistä nauttiva henkilö voi tehdä, sanoa että mielestäni CS:n pelaaminen pc:llä on mukavaa, mutta pidän ps4:llä CoD pelisarjasta vähintään yhtä paljon?

Kuulostaako typerältä? Niin minustakin. Mielestäni pelaajia on yleisesti jo kauan pidetty hieman omanlaisenaan porukkanaan, joka ei ole varsinaisesti saanut yleistä hyväksyntää, ennenkuin nykyään kun pelaamisen, erityisesti kilpailullisen pelaamisen, suosio kasvaa räjähdysmäisesti. On mielestäni typerää, että tälläinen marginaalinen, tähän asti epäsuosittujen ihmisten "harrastus" syö tällä sisäisellä vastakkainasettelulla itseään sisältä päin. Jos pelaat, niin olet pelaaja. Jos pelaat CS:ää pc:llä, olet pelaaja. Jos pelaat CoD:ia PS4:llä, olet pelaaja. Jos pelaat Haloa Xboxilla, olet pelaaja. Jos pelaat hitto soikoon vaikka Hearthstonea tabletilla, mielestäni olet pelaaja. Olemme siis kaikki pelaajia. Miksei voisi vaikka ajatella, että aktiivinen Candy Crush Sagan, pelaajakin on pelaaja? Koska pelaat, olet pelaaja! Yksinkertaista eikö? Olisikin...

Tietysti aina on ihmisiä, jotka ajattelevat että juuri se oma juttu on se paras ja kaikki muu on vain väärin. Mutta mielestäni meidän pelaajien tulisi pitää yhtä ja tukea toisia pelaajia, pelistä ja pelialustasta huolimatta, vain siksi että pelaamisen hyväksyntä kasvaisi siihen pisteeseen, että se olisi yleisesti hyväksytty harrastus. Jotta yhä useampi nuori ja miksei vanhempikin pelaaja voisi hyvillä mielin jatkaa harrastustaan ilman, että kokee tekevänsä jotain väärin. Itse ehkä lähdin menemään aikoinaan massan mukana, koska en kokenut harrastustani tarpeeksi "merkitykselliseksi", mutta vuosien ja useiden harrastuskokeilujen myötä olen palannut siihen, mistä nautin jo nuorena. Pelaamisesta. 

Tätä lukeville haluan siis painottaa vielä uudestaan. Jos nautit pelaamisesta, pelaa. Pelaa millä haluat, mitä haluat ja jos haluat pyrkiä kilpailulliseen puoleen, sinulla on paljon vaihtoehtoja. Lukuisia pelejä pelataan maailmalla kilpailullisesti. Toiset pelit saavat enemmän huomiota kuin toiset, mutta rahasta pelataan jo todella monia eri genren pelejä, yksin sekä ryhmässä. Valitse mikä genre hyvänsä, niin kilpailuja melko varmasti löytyy. Kunhan muistat, että se juuri sinun pelisi ei ole se ainoa oikea ja kaikki muu on turhaa. Tämän kun useampi pelaaja muistaisi, meillä kaikilla olisi melko paljon mukavampaa.

Tähän tekstiin olisi voinut vielä liittää paljon lisää johdannaisia. Esimerkiksi pelaavat tytöt/naiset ja pojat/miehet, saatika painottaa kuinka tärkeää pelaajalle on silti muistaa huolehtia omasta henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnistaan, mutta näihin asioihin palaan tulevaisuudessa tarkemmin.

Jos omaat erilaisen näkökulman tai mielipiteen tähän aiheeseen, niin kommentteja otetaan edelleenkin vastaan! Myös jos sinulla on ideoita, mitä haluaisit blogissani pohdittavan, ehdota täällä tai twitterissä.

Keep playing!

P.S. Toivottavasti onnistuin pitämään jutun vähemmän sekavana...

E-urheilun seuraamisesta, seuraajista, seuraajan näkökulmasta

E-Urheilun fanikulttuurista ja seuraamisesta tai jotain...

Tervis taas täältä Suomen Turuust.

En ole ehkä tässäkään aiheessa asiantuntia, mutta ei se estä silti kirjoittamasta. Viimeisen reilun vuoden aikana, mitä itse olen taas alkanut seuraamaan e-urheilua, ei ole voinut välttyä huomaamasta kuinka valtavasti joukkueet ja pelit ovat kasvattaneet seuraajamääriä. 2015 tuntui olevan e-urheilun kultavuosi, koska pelaamisesta on aloitettu puhumaan valtamediaa myöten. Suurimmat turnaukset saavat miljoonakatsojamääriä ja pienemmätkin kymmeniä tuhansia. Suomessa YLE lähettää eritoten CS:GO:ta valtakunnan verkossa, joka tuntuu houkuttelevan katsojiksi jopa peleistä tietämättömiä. Ja oli myös mukava nähdä YLEn lähettävän kanavallaan jopa The International turnauksen finaaleja. Striimauspalveluista (esim. Twitch) on nähtävillä lähestulkoon päivittäin jonkun liigan pelejä tai tulevien turnausten karsintoja tai karsintojen karsintoja. Lyhyesti, jos haluat korvata valtakunnallisen tv:n tämän päivän surkean tarjonnan, joka sisältää uusintoja uusintojen perään, avaa striimauspalvelu ja katso kun puolammattilais ja ammattilaisjoukkueet pelaavat. Itse ainakin harrastan enemmän nykyään twitchin katselua, kuin tv:n.

Lisäksi ainakin Suomessa ilta-sanomat on perustanut viime vuonna nettisivuilleen digiosion alle e-urheiluosion, joka ehkä tuntuisi tulevan välillä uutisissaan vähän jäljessä, mutta riittänee ei niin aktiiviselle seuraajalle pysyäkseen kärryillä mitä tapahtuu. Itse ehkä kaipaisin sivuille vielä vähän enemmän juttuja maailmalta, mutta onneksi netti on pullollaan sivustoja joista uutisia kyllä löytyy. Mutta näin "HC" seuraajana voisin antaa kritiikiksi vaikeuden löytää tuloksia, pelikaavioita ja sarjataulukoita. Ehkä olen hieman tilastofriikki, mutta uskokaa tai älkää, ei ole helppoa löytää tuloksia pienemmistä otteluista. Turnausjärjestäjien nettisivuilta usein kyllä löytää tietoja miten, missä ja koska turnauksia järjestetään, mutta lopputulosten tai ottelukaavioiden löytäminen on ainakin itselleni todella hankalaa. Tässä kyllä twitter auttaa, mutta twitterfeedikin on nykyään jo niin valtaisaa, että sieltä oikeanlaisen tiedon löytäminen aiheuttaa välillä otsasuonen pullistelua.

Mutta miten sitten fanikulttuuri on alkanut muuttumaan? Omana aktiivipeliaikanani, suurimpia joukkueita kyllä seurailtiin, mutta seuraaminen oli hyvin pientä ja joukkueita seurasivat vain ihmiset, jotka itsekin pelasivat aktiivisesti. Ei juurikaan ollut livestreameja, muutakuin ihan suurimmista otteluista ja turnauksista. IRCissä seurailtiin matsibotteja ja jälkikäteen katseltiin mahdollisesti pelaajien tallentamia demoja.

Mutta se menneisyydestä. Nykypäivän mahdollisuudet seurata tiimien pelejä, ovat helpommat kuin jopa ulkomaisten jääkiekkoliigojen ottelut. Mikä osaltaan on antanut e-urheilulle valtavasti. Sosiaalinen media, streamauspalvelut, youtube jne. ovat antaneet mahdollisuuden tarkkailla joukkueiden tulevia pelejä, tuloksia ja yleensäkkin päästä paljon lähemmäs omia suosikkejaan. Peliorganisaatioilla ja maailman kärkipelaajilla on twitterissä satoja tuhansia seuraajia, heidän harjoitteluaan voi usein seurata juuri twitchin kautta, koska monet lähettävät omia pelailujaan suorana. Fanit pääsevät kommentoimaan ja keskustelemaan näiden palveluiden kautta kannattamiensa pelaajien pelaamisesta ja näin lähemmäs suosikkejaan.

Fanikulttuuri on siis todella valtavassa kasvussa ja e-urheilullehan povataan tulevaisuudessa yhä suurempaa seuraaja-/fanikuntaa. Mutta toivonpa vain, että tiimit ja pelaajat eivät ihan aina lukisi otteluidensa aikaisia keskuteluita. Internetin tuoma anonymiteetti tuo myös mukanaan melko lannistavaa keskustelua, myös e-urheilun saralle, niinkuin yhteiskunnalliseen keskusteluun. Ihmisten on helppo tuomita, haukkua ja suorastaan trollata toisiaan, pelaajia, tiimejä. Suurimman osan näistä tietysti pystyy kategorisoimaan tuohon trollausosastoon, mutta on silti välillä todella surullista nähdä mitä ihmiset pystyvät internetin tuoman suojan varjolla sanomaan. Tästä puhun eritoten siksi, kun olen itse halunnut seurata Suomen ensimmäisen ammattilaisjoukkueen pelejä aikalailla mahdollisuuksien mukaan. Haluan nähdä heidän kehittymistään henkilökohtaisella tasolla, joukkueena ja myös strategisesti. Mutta se, miten heidän pelatessaan suomalaiset puhuvat pelinaikaisessa chatissa on lähinnä surkuhupaisaa. En tiedä kertooko se suomalaisesta fanikulttuurista, jossa kannustetaan vain jos menestystä tulee? 

Tälläinen fanikulttuuri on ollut nähtävissä jo urheilun puolella koko 2000-luvun ajan. Se oma joukkue kun alkaa menestymään, niiden pelejä lähdetään katsomaan, muuten ei oikeastaan voisi vähempää kiinnostaa. Nykyään e-urheilussa fanikulttuuri on siinä suhteessa normiurheiluun verrattuna erilaista, että seuraajien kommunikointi ja kommentointi on livenä mahdollista ja nimimerkin takaa. Niinkuin jo sanoin aikaisemmin, uskon useimpien olevan trolleja, mutta en myöskään ihmettelisi jos he eivät olisi. Nyt haluan painottaa että suomen ensimmäinen ammattilaisjoukkue, eli ENCE, on ollut koossa vuoden alusta asti ja silloin organisaation perustajajäsenet kertoivat tavoitteistaan olla vuoden lopussa majortason joukkue ja samaan hengenvetoon pyysivät seuraajiltaan kärsivällisyyttä. No suomalaisen fanikulttuurin tuntien sellaista kärsivällisyyttä ei todellakaan löydy. Kritisoidaan organisaation tekemiä pelaajavalintoja, pelaajien tekemiä valintoja ja oikeasti kuvitellaan, että sitä menestystä pitäisi tulla saman tien. Hetikaikkimullenyt eikö vain?

Minusta on h**vetin surullista, miksi monet ihmiset ovat niin lyhytkatseisia, jotteivat ymmärrä nimenomaan e-urheilun puolella sitä, että joukkueiden välinen kemia useasti merkitsee menestyksen kannalta enemmän, kuin yksilötaidot. Ja kemiaa ei rakenneta kuukaudessa, eikä välttämättä pidemmässäkään ajassa. Tietysti myös yksilötaidot ratkaisevat menestyvän joukkueen tulevaisuutta, mutta esimerkiksi CS peleissä on tärkeämpää, ainakin omasta mielestäni, että tiimi toimii yhdessä, kuin että kaikki osaisivat pelata yksin. Tiivistettynä: viisi maailman huippuyksilöä ilman keskinäistä pelikokemusta todennäköisesti häviäisi yksilötaidoiltaan heikommalle joukkueelle, joka on JOUKKUE. Eritoten suomalaisessa peliskenessä jo aikoinaan parhaiten pärjäsivät porukat jotka olivat kavereita oikeasti keskenään. Itsekkin aikoinaan todella monia tiimejä läpikäyneenä, parhaat pelini olen pelannut sellaisessa porukassa, jossa kaikki olimme myös oikeasti kavereita, eli meillä oli kemiaa. 

Se siitä paasauksesta. Saattaa olla, ettei fanikulttuuri ainakaan suomessa muutu mihinkään, koska kuuluu vain valitettavasti niin suomalaisuuteen olla pessimistinen, apaattinen ja negatiivinen kaikkien muiden tekemisiä kohtaan eikä uskoa mihinkään tulevaan. Itse ainakin uskon, että e-urheilussa tullaan vielä näkemään muitakin suomalaisia ammattilaisorganisaatioita/-pelaajia, siitäkin huolimatta että heihin ei kotimaassa uskottaisi. Onneksi internet tuo faneja myös optimistisemmista kulttuureista...

Jos tähän asti olet lukenut ja olet kanssani eri mieltä, niin annathan kuulua itsestäsi siistillä tavalla? :)

Assembly winter 2016 jälkeisiä ajatuksia

Ihan aluksi lyhyt selostus kuka olen ja miksi tätä kirjoitan. Olen ammatikseni rekkakuski jo viimeiset 11 vuotta ja 1,5m km istuttuja kilometrejä takana. Olen nuoresta iästä saakka seurannut FPS pelejä ja ennen rekkakuskiksi päätymistä olin hyvinkin aktiivinen pelaaja. Eritoten CS:ää ja DoD:ta pelasin melko vakavastikkin ulkomaisia klaaneja myöten, mutta myöhemmässä vaiheessa myös Unreal sarja tuli hyvinkin tutuksi. Ammatti vei itseltäni hirveästi aikaa, joten pelaaminen jäi pitkäksi aikaa, mutta viimeisen reilun vuoden olen pelannut konsolilla Call of Duty pelisarjan pelejä, jopa melko aktiivisestikkin. Jonka myötä olen alkanut kiinnostumaan yhä enemmän kasvavasta e-urheiluskenestä maailmalla ja nyt myös Suomessa.

Asiaan!

Päätin noin ex tempore lähteä poikkeamaan Assembly Winter 2016 tapahtumassa, eritoten katsomassa Suomen ensimmäisen Counterstrike ammattilaisryhmä ENCE:n aiheuttamaa hypeä ja ensimmäistä LAN turnausta. Saapuessani lauantaina tapahtumapaikalle järjestyksenvalvojat olivat ohjaamassa minua MP-Messuille, jotka järjestettiin samaan aikaan toisessa osassa Helsingin Messukeskusta, joten ensimmäinen kosketus tapahtumaan oli, että olenko jo liian vanha kävijäksi. No mielestäni en ole, mutta joku muu saattoi ajatella toisin.

Lipun oston jälkeen lähdin katselemaan ympärilleni. Periaatteessa LAN tapahtuma näytti päälisin puolin ihan samalta, kuin joskus aikoinaan, kun moisissa aktiivisemmin olin mukana. Nuoret koneillaan pelaamassa ja tekemässä kukin mitä ikinä, mutta ensimmäinen huomio oli, että tyttöjen/naisten määrä oli kasvanut omista ajoistani ihan älyttömästi. Mikä oli todella positiivinen yllätys, koska pitkään pelaamista on pidetty lähinnä vain poikien juttuna. Ikähaarukka saattoi olla jopa nuorentunut omista ajoistani. 

Seuraavaksi siirryin LAN puolelta ulos ja ns. messualueelle. Jimmsin myymäläosio ensimmäisenä, kaikkine tavaramäärineen ja älyttömine jonoineen kiinnitti huomioni. Kyseisen yrityksen panostus suomalaisen e-urheilun kasvattamiseen saattaa olla yksi suurimpia ja niinkuin myyntialueesta huomasi, niin asia otetaan vakavasti, mutta ystävällisten asiakaspalvelijoiden myötä myös hyvällä meiningillä. Monia eri merkkejä pelaamiseen liittyvää tavaraa joista valita. Kyllä kutkutti itseäkin ostaa vaikka ja mitä, vaikken toimivaa pelipc:tä tällä hetkellä edes omista.

Sitten tarkkailemaan tarkemmin e-urheiluosiota, jonka takia tapahtumaan lähdinkin. Ensimmäisenä pelinä paikan päällä kävin seuraamassa ranskalaisten LDLC joukkueiden Whiten ja Bluen välieräottelua. Katsomossa oli jo melko täyttä siinä kohtaa, joten päätin seurata vain hetken katsomon sivussa. Yllätyin katsojien mukanaoloa vaikkei pelaamassa ollut edes kotimaista joukkuetta, RCTIC:n hävittyä ensin LDLC Blue:lle ja ratkaisuottelussa CPH Wolvesille ja pudottua ulos turnauksesta. LDLC White:n voitettua ottelu melko selkästi, siirryin katselemaan pienemmälle stagelle SC2 turnausta, mihin siirtyi moni muukin. Eritoten suomalaisen Joona "Serral" Sotalan otteita halusin nähdä, olihan hän turnauksen ehkä kovin ennakkosuosikki. 

Seuraavana vuorossa olikin ENCE eSportsin välieräottelu CPH Wolvesia vastaan pääareenalla. Ainoana miinuksena voisin aikataulullisesti sanoa CS:GO välierän ja SC2 finaalin ratkaisuhetkien päällekkäisyyden. Jo ennen ottelun alkua kävi selväksi, että pääareena oli mitoitettu liian pieneksi. Lieköhän suosio yllätti jopa järjestäjätkin. Minä lyhyenläntänä tyyppinä, en meinannut päästä edes screeniä näkemään kun katsomo oli viimeistä paikkaa myöden täynnä ja sivut täynnä seisomakatsojia. Mutta suurin hämmästykseni oli nähdä, että suomalainen fanikulttuuri on kyllä todellakin mukana myös e-urheilupuolella. Kannustuksia, huutoa, aplodeja aina kun ENCE onnistui. Olin todella positiivisesti yllättynyt. Ottelun ratkettua ENCEn hyväksi yleisö riemuitsi ja antoi suosionosoituksia "omille pojille". Katsojien ikähaarukkakin oli melko laaja. Yleisön joukossa oli porukkaa nuoresta vanhempaan, tosin painottuen nuorempaan väkeen. 

Välierän jälkeen SEUL ry:n pisteellä oli tiedossa ENCEn pelaajien nimikirjoitusten jakotilaisuus. Allun ja Sunnyn saavuttua paikalle, jono kasvoi ja kasvoi vain. Liioittelematta useampi sata ihmistä jonotti saadakseen suomalaisten e-urheilijoiden nimikirjoituksia. En meinannut ihan uskoa silmiäni. Keskusteltuani SEUL ry:n puheenjohtajan Erkka "Prote" Jousteen kanssa, hän kertoi Assembly Summer tapahtumassa olleen nimikirjoitustapahtuman keränneen vielä jopa suuremman jonon, mutta mukana olikin CS:GO:n yksi suurimpia tähtiä maailmassa ruotsalainen Get_Right. 

Finaalia en ehtinyt jäädä paikan päälle katsomaan, koska iltajuna takaisin Turkuun oli lähdössä, joten perustan ajatukseni suomalaisen e-urheiluskenen kasvusta tapahtumiin ennen finaalia. 

Loppujenlopuksi tapahtumasta jäi itselleni TODELLA positiivinen maku ja aion tulla vierailemaan tulevissa tapahtumissa aktiivisemmin, kunhan vain työltäni pystyn. Kaikenkaikkiaan odotukset olivat ilmiselvästi itselläni, kuin myös järjestäjillä, paljon matalemmalla. Katsojien määrä yllätti varmasti molemmat ja kiinnostus ENCEä kohtaan oli todella hieno nähdä (ja kuulla). Suomalainen e-urheilu on tällä hetkellä todella kovassa nosteessa, ehkä hieman muuta maailmaa jäljessä, mutta nosteessa kuitenkin. Nuorten kiinnostus e-urheilua kohtaan näyttää olevan kasvamaan päin, joka mahdollisesti myös kannustaa monia yrittämään omia taitojaan ja mahdollisesti kasvamaan tulevaisuudessa suomalaisiksi huippupelaajiksi. Omiin aikoihini verrattuna erona ehkä on, että e-urheilu alkaa olla nykyään paljon hyväksytympää harrastuksena ja jopa ammattina. Suurimpina tekijöinä kasvanut median ennakkoluuloton kiinnostus e-urheilua kohtaan suomessa, SEUL ry:n panostus e-urheilun esilletuontiin, sekä tuore ENCE eSportsin perustaminen.

Viimeisenä ajatuksena jään odottamaan tulevia tapahtumia ja mahdollisesti vielä suurempien turnauksien järjestämistä. Toistakymmentä vuotta sitten leikittelin ajatuksella tämän päivän e-urheiluskenestä suomessa, mutta epäilin etten tälläistä päivää tule näkemään, koska suhtautuminen pelaamiseen oli silloin niin nuivaa ja epäilevää. Ilokseni pystyn nyt myöntämään olleeni väärässä. Olen nähnyt sen päivän, jota silloin päässäni kuvittelin. 

Mikä olisi sitten seuraava askel? Suuren luokan turnauksen järjestäminen Suomessa? E-urheilu valtaa tällä hetkellä maailmalla suuria areenoita ja livetapahtumissa katsojia saattaa olla "täysi tupa". Katsokaapa vaikka ESL:n tai IEM:n major turnauksia. Niin, se seuraava askel? Hartwall Areena ja täysin kilpapelaamiseen sijoittuva tapahtuma?

phalz